Karvalakkilähetystön taustalla oli Kemijoen vesistörakentaminen, joka tuhosi Kemijokivarresta ikivanhan ja elinvoimaisen lohenkalastukseen perustuvan kulttuurin sekä murensi jokivartisten identiteettiä ja uskoa maamme oikeuslaitokseen.
Karvalakkilähetystö koostui puolesta sadasta Kemijokivarren miehestä, jotka vuonna 1979 matkustivat junalla Helsinkiin, marssivat oikeusministeriöön näyttävän julkisuuden saattelemana ja julistivat, että jokivartisten ikiaikaiset oikeudet olivat hukkuneet sodanjälkeisen hyödyn aikakauden alle. Oli tullut aika nostaa julkisuuteen vuosikymmeniä maamme eri oikeusasteissa palloteltu kysymys siitä, kenelle viime kädessä kuuluu Kemijoen kalastusoikeus ja kenelle voimalaitosrakentamisesta aiheutuvat korvaukset tulisi maksaa.
Karvalakkilähetystö oli toisaalta jokivartisia yhdistävä ja eheyttävä matka. Yhdessä toimiminen ja itsensä likoon laittaminen yhteisen asian puolesta eheytti jokivarren ihmisiä ja palautti uskoa päättäjiin ja maamme oikeuslaitokseen. Vesistörakentaminen toi jokivarteen ja sodanjälkeiseen Suomeen työtä ja uskoa teknologian tuomaan hyvinvointiin. Lähetystö halusi kuitenkin vielä kerran nostaa julkisuuteen hinnan, jonka Lappi maksoi maamme sotakorvauksista.
Tapahtumasarja sisältää vastakkainasettelua monella tasolla: ikivanha lohikulttuuri vastaan moderni teknologia, maaseutu vastaan kaupunki, pohjoinen vastaan etelä, vallassa olevat vastaan tavallinen köyhä kansa. Lähetystön kuvaus mahdollistaa isojen emootioiden kuljettamisen osana tarinaa sekä suuret vastakkainasettelut. Matkallaan lohitalonpojat osoittavat, että myös he osaavat pelin, jota poliitikot ja oikeuslaitos pelaavat.
Taustaa
Euroopan merkittävimmän lohijoen eli Kemijoen valjastaminen vuonna 1948 lienee Lapissa jääkauden jälkeisen ajan suurin ekokatastrofi, joka tuhosi joen ikivanhan ekosysteemin. Kemijoki ei ollut mikään poikkeus, sillä kolme neljäsosaa Pohjoisen pallonpuoliskon joista valjastettiin sähköntuotantoon 1900-luvun viime vuosikymmeninä.
Sodanjälkeisen Suomen jälleenrakentamisessa ei ehditty tai haluttu kiinnittää riittävästi huomioita luonnonsuojeluun. Tuolloinen talouskasvun ideologia perustui luonnonvarojen käyttöön haitoista piittaamatta. Kemijoen patoaminen oli mahdollista, koska sähkön saaminen sotakorvausten maksamiseksi oli tärkeä valtakunnallinen missio.
Päätöksen patoamisesta teki Pohjolan Voima poliittisten päättäjien myötävaikutuksella. Suomen päättäjät kyllä tiedostivat hinnan, joka rakentamisesta jouduttaisiin maksamaan, mutta yleisen edun nimissä he sallivat Kemijoen lohikannan tuhoamisen. Eduskunnassa vallitsi suuri yksimielisyys padon tarpeesta. Myös lappilaiset kunnanisät kulkivat voimayhtiöiden ja päättäjien pakeilla saadakseen työpaikkoja. Vesirakentamien nähtiin pakon sanelemaksi, jopa toivotuksi.
Eelis Laurinollin hengennostatuspuhe karvalakkimiehille
Kemijoki suliethin kylymästi ja kyselemättä jokivarren asukhaitten mielipiettä. Kaikelta arvokalalta estethin pääsy makian veen virthan jatkamhan sukua ja lissääntymhän. Ei ihime, jos Kemijokivarren iäkäs kalastaja koki järkytyksen, ko Euroopasaki kuulu lohijoki muuttu 1948 Tuonelan virraksi.
Yli kuustuhatta vuotta Kemijoen kosket ja könkhät oli olhet täynä elämää. Äiti Kemijoen syämen sykettä tahitti sillon kuningaslohen voimakhat pyrstön lyönnit. Joesa oli kallaa ja kylisä elämää. Nyt tämä tärkiä elinkeino on tuhottu eikä korvauksista ole tietoakhan.
Sen jäläkhen on tehty katselmuksia ja vesioikeuen päätöksiä ja taas uusia katselmuksia ja uusia oikeuen päätöksiä ja valituksia. Nyt korkeiman hallinto-oikeuen mukhan kaikki pitäs alakaa, ainaki kolomas kerta – aivan alusta. Ei tule mithän – ei kerrashan mithän! Nyt ärtymys on kiehumapisthesä. Tähän pittää saaha stoppi ja loppu!
Lähemä suurela porukala Helsinkhin ja valtaama oikeusministeriön päiväksi tai kaheksi. Lähtijöitten häätyy varrautua yöpymhän oikeusministeriösä. Parin päivän evhät on syytä varata matkhan. Reishun lähethän sillä mielin, että takasin ei tulla ennenko joku selevä ratkasu Kemijoen kala-asihhoin on löytyny.
Eelis Laurinolli ravintola Kulta-Kurjessa Tervolassa syksyllä 1979
Tekstin stilisointi murteelle Eero Yliniemi.
Lähde: Jaakko Ylitalo: Karvalakkimiehet ja muita kertomuksia.